Lumi tuli vihdoin viimein Oikkumaahankin. Kyllä on ollut ilo ylimmillään Symppiksillä kun pääsee omalle pihalle kellimään, loikkimaan, leikkimään ja pötköttelemään lumessa. Tito-pikkuinen vaan ei kauhean innoissaan ole ollut kaikesta siitä lumesta jonka raukka auraa edessään ja kantaa lumipalloina rinta- ja tassukarvoisssaan.

Toukosta on löytynyt varsin vekkuli puoli vuosienkin jälkeen. Pilke silmäkulmassa pikku pirulainen pihisti pikku-Titon joululahjaksi saadun (hieman psykoottisen näköisen) sinisen apinan ja riepotteli sitä pitkin poikin. Johan saatiin siitäkin sitten tappelu aikaiseksi vaikka leluja noilla karvakasoilla on yksi kopallinen. Mutta kun apina on ykkönen! Tito sai pieneen päähänsä traumaattisen kokemuksen moisesta kaverin kid-nappaamisesta ja kaltoinkohtelusta ja kerran pihalle lähtiessään otti apinan mukaansa. Kun sitten tuli aika himan Toukoa rökittää, kipitti Tito apina suussaan kauempana makaavan Tuukan luo, jätti apinan Tuukan etutassujen väliin ja häipyi tylyttämään Toukoa. Kun sitten pikkukoira oli tarpeekseen roikkunut Toukon karvoissa, kipitti hän takaisin Tuuka luo, otti apinan "päivähoidosta ja häipyyi sisälle. Huomasin syvää luottamusta Tuukkaa kohtaan!!

Loppuun lisäilen taas kuvia Symppiksistä...

 

Tito ja apina, joka on jo taisteluissa menettänyt käden, silmän ja sisuskalut. Myös ääni on mennyt, mutta Titon rakkaus on hieman rajumpaa sorttia...

Syksyinen päivä omalla takapihalla. Pojat nauttivat kun saavat seurata mitä naapurit puuhaavat...

Älä anna suloisen ulkokuoren hämätä, tulen ja vien lelusi kun silmä välttää!!

"Kukkuuuuuu!!!!"

"Ystäväni..."