Kerroin että meillä elää taistelupari Tuke&Touko. Kun ei ärhistelystä alkanut tulla loppua niin oli pakko kysellä viisaammilta (chowchow-foorumilta), että mitä tehdä. No, meillä ei sitten enää niin helpolla syödäkään tässä huushollissa, koska syöminen aiheutti moista kärhämää... Kun on ruoka aika, ei koirat saa tulla samaan huoneeseen missä minä ruoan lapan kuppeihin eivätkä saa samassa huoneessakaan syödä enää...niinkuin se yleensä onnistuis! Eli Tuukka on istutettava omaan huoneeseensa ja Touko eteiseen. Minä menen lataamaan kupit keittiöön, jonka jälkeen vien Tuukan kupin herralle nenän eteen ja katson ettei nuorempi herra tule perässä. Sen jälkeen kun Tuukka on saanut oman kuppinsa niin sitten vasta Touko saa omansa. Kyllä ei vois taas hankalampaa olla!
Ja juominen, sekin on oma suorituksensa. Tuukka odottaa kun Touko on juonut ja lähtee koluamaan Tuukan kuppia (!!!!!!!!!!!) ettäkö jos ois sattunut jäämään edes hajuja siitä mitä se toinen on saanut ruoaksi (luulee kait että hän saa nappuloita ja Tuukalle tarjoillaan hopeoidulta vadilta sisäfilettä...no eihän sitä tietty koskaan tiedä;)) Sillä aikaa Tuukka kiertää kämpän seiniä pitkin ja varovasti hiipii juomakupille ja jos sittenkään ei Toukolla ole eriävää mielipidettä niin se uskaltaa juoda. Minä oon juossut ympäri kaupunkia ja yrittänyt etsiä samanlaista, lähinnä pottaa muistuttavaa loiskumatonta kuppia, mutta joka eläinkaupassa myydään vaan eioota!(liekö se sitten ois loiskumaton...hmmmm...) Niin siis juomakuppi on sen mallinen että ystäväni lapsi oli käymässä siihen pissalle kun luuli sitä potaksi...:D
...toisaalta, ihmekkös tuo...
Juhannus meillä meni vähän erilailla kuin ennen. Minä töissä ja muut mökillä...eikä yhtään kuvaa että oisi voinut teitä ilahduttaa niillä!!! Argh!!!
Koirat olivat nauttineet olostaan ja Tuukka oli ollut jo lähdössä soutelemaankin lauantai-iltana...naistako oli vailla vai mitä mutta hän oli sitten hypännyt äitini veneeseen ja vene oli irtautunut rannasta. Tuukka oli jököttänyt uljaasti veneen keskituholla ja ollut jo purjehtimassa pois ennenkuin rannalla olijat huomasivat ja onkivat veneen takaisin rantaan. Tarina ei kerro oliko tämä ennen vai jälkeen Tuukan itsetuhoiselta kuulostaneen kalliolta laskeutumisen. Mökkimme vieressä on kallio, jonka mökin viereinen seinämä on todella jyrkkä. Tuukka oli kiivennyt kalliolle ja lähtenyt juoksemaan alas. Puolisko oli jo juossut hädissään jyrkimmän kohdan alle ottamaan koppia kun Tuukka loikkaa, mutta kun jyrkin kohta oli ollut edessä, sammaleet lähtivät Tuken alta ja Tuukka lasketteli kuulemma pylly mäkeä alas. Puolisko oli saanut sellaisen katseen, että "pois eestä pösilö, sullehan ois voinut vaikka käydä jotain jos ois törmätty" kun Tuukka meni ohi. :D Kun joskus pääsis noiden pään sisään niin ymmärtäis...
En tiedä, jos ois Tuukka naisen jussina löytänyt, oisko sen viehätysvoima riittänyt kuitenkaan... Eilen olimme iltakävelyllä ja kävelimme yhden talon ohi, missä tiesimme olevan choweja. Talon rouva tulikin toisen chowi-neidin kanssa polun varteen ja meidän pojat olivat aivan innoissaan että ihanaa, muita koiria. Molemmat yrittivät kiertää ja kaartaa neidin ympärillä mutta kyseessä olikin astetta tiukempi täti, joka nosteli nenäänsä ja näytteli hampaitaan. Kerran hän joutui oikein komentamaankin kun ei innokkaat sulhoehdokkaat meinanneet pysyä sopivan matkan päässä. Lopulta meidän pojat luovuttivat ja Tuukka heitti selälleen läheiseen pusikkoon(en kuullut parkuiko se siellä vai väsyikö se vaan liehittelyyn). Eli ei vedonnut meidän pojat ainakaan tähän kyseiseen tapaukseen. Meistä oli puolison kanssa tosi mukava nähdä muitakin choweja, koska niitä ei tule ikinä lenkillä vastaan että pääsis ihastelemaan! :(
Kommentit