Juu, tosiaan on jäänyt tää päivittely kaiken tohinan takia vähemmälle mutta joka tapauksessa taas olisi nimipäiväsankareita Tuukka ja Touko almanakan mukaan joten onnea molemmille! :D

Nimipäivä lahjatkin pojat ehtivät saada kun isäni ja veljeni eli pappa ja eno kävi kylässä... isot porsaankorvat oli niiiiiiiiiiiiiiiiin hyviä että oioi! Tosin Toukolle se korva meinasi koitua kohtaloksi kun yritti ahneuksissaan syödä koko korvan samalla kertaa... Ihmeteltiin että mitä se kakoo kun syö ja työnsin sitten lopulta käteni sen suuhun ja vastaan tuli korvan kärki...aikani sitä vedin pois niin kokonainen limainen ja kaltattu porsaankorva sitten lässähti kädelleni. NAM! Heitin roskiin sen koska tunnen koirani ja tiesin että se oisi ollut alta aikayksikön takaisin kitalaessa koko korva...taas! Tämä ihana tapa vetästä koko orva kerralla on Toukon lapsuuden trauma joten sitä saa taas äiti syyttää ihan itseään :D Kun tosiaan kerran Toukolla oli possunkorva ja Tuukka tuli ihmettelemään että mitä se syö, niin Toukohan ärähti sille...ja muistaakseni näytti hampaitaan myös puoliskolleni joka oli liian lähellä... no minähän siitä äkeennyin koska olen päättänyt että kyllä me puoliskon kanssa saadaa olla ihan kuinka lähellä tahansa kun herra einestää ja koiralta on saatava ottaa luu pois.. ja niinhän minä menin ja tempasin Toukolta possunkorvan suusta...kiltisti antoi sen mutta kun annoin sen takasin sille niin se raukka säikähti moista tempausta niin että luuli että se on syötävä mahdollisimman pian ennenkuin toi nainen vie sen taas... tämän jälkeen me ollaan jouduttu pitämään siitä korvasta kiinni jos se syö sellasta ettei menis kokonaisena sitä nielemään...Ahneella on ja niin edes päin...
Noi luut on muutenkin aika mysteeri..ollaan annettu välillä sellai eläinkaupasta ostettu luu noilla kaluttavaksi ja joka kerta Touko on tullut siitä kipeeksi...se on siis kai niin sälänen luu että Touko hajottaa nielunsa ja se tulehtuu...sille nousee aina kuume ja se on ihan naatti pari päivää...outoa!

Meillä taistelu jatkuuu. Koirien välillä on sellai näkymätön aita jossa selvästi kulkee jännite. Kotona ärinää kuuluu jostain aina silloin tällöin mutta nyt myös lenkillä alkaa olla jotain pieniä juttuja joista näkee että valtataistelu jatkuu. Yhtenä päivänä tässä taannoin lenkillä tuli oikein hyvän hajuinen ruohotuppu vartaan ja sitä oli jäätävä Toukon haistelemaan. Tuukka kiinnostui myös hyvästä hajusta ja meni saman tupon luo niin johan tuli Toukolta äreä ilme ja hampaiden vilautus...Pieniä juttuja mutta silti suuria arjen kannalta.
Mutta Tuukka on äitinpoika ja tulee sitten aina syliiin kun Touko-poika ärähtää, mikä sinänsä on aika huvittavaa, ihan kun se tulisi kertomaan että Touko kiusaa...;D

Mökkeilykausi on avattu ja pojat on heittäneet talviturkit kirjaimellisesti ja monesti. Ekan uimisen jälkeen Toukosta irtosi itsestään n. pään kokoinen karva tukko mahasta. Puolisko kampasi sen vielä illalla niin muovipussillinen lähti karvaa kun kampaa näytti Toukon suuntaan.

Tällaista tänne näin nimipäivänä.