Mutta tässä päivän sankarin ylväs olemus...
Koirat odottaa innolla kuola valuen kakkuaan...
Toukolla meinasi jo pinna kiristyä kun ei kakkua tullut "pöytään" nyt vaan jotain se mami tupeksi sen kanssa...Tassua tuli minkä ehti ja meinasi alkaa jo kova käskytyskin (senhän Touko kyllä osaa...)
Tuukka katselee mietteliään näköisenä ja odottaa "vapaa"-käskyä...
Toukon lyhyt pinnaisuus näkyy...Vapaa-käskyä ei ole edelleenkään kuulunut...:(
Jos joku kestittää koiraansa (no hei oon varmaan ainut...;) ) niin meidän Toukoa ei kannata pyytää vieraaksi niihin kekkereihin...Ei ole pinnalla pilattu!Aina ensimmäisenä ryntäämässä pöytään! :D Verratkaapa. Tilanne on että herkkuja on edessä ja mami sanoo paikka. Kumpi malttaa kumpi ei...hmmmmmm....
Olen ehkä joidenkin mielestä ankara (ja joidenkin mielestä umpihullu - koirille synttärit- ...) mutta meidän koirat joutuvat ns.tienaamaan herkkupalansa ja yleensä myös ruokansa. Eli siis aina kun kuppiin tulee herkkuja ja yleensä kun annan ruuan, istutan koirat ja annan käskyn paikka. Sitten hetken päästä vapaa. Molemmat osaavat paikka käskyn mielestäni erinomaisesti ja jostain luin muistaakseni että näin koira myös oppii kumpi on pomo...Selitystä en tarkkaan enää muista mutta kai se meni jotenkin niin että kun sinä annat luvan mennä syömään ja näin ollen määräät koska se saa syödä, koira mieltää sinut johtajakseen...tai jotain! en nyt kyllä todellakaan muista oikeesti miten se meni...:(
Ja olen kyllä, varsinkin Tuukan kohdalla, ollut siitä hyvin tarkka ettei se unohda kumpi määrää. Molemmat nuo karvanassut on jääräpäitä mutta jääräpää voi olla monella tapaa! Touko on jäärä, todella jäärä mutta se on taivuteltavissa, niinkuin jollain nettisivustolla oli termi "keskusteltavissa". Toukon kanssa kun hetken "keskustelee" asioista niin johan on taas asiat selvillä, ja sitten taas päästään siitäkin. Mutta Tuukka on ollut pienestä pitäen niin musta-valkoinen ja jäärä omalla tavallaan, että siinä ei ole paljon keskusteltu. Toki olen ollut tarkempi Tuukan kanssa koska hän on kuitenkin minun ensimmäinen koira, uros, joista sanotaan tämän rodun kohdalla että ovat joissain suhteissa vaikeampia. Mutta kyllä on auttanut ne kantamiset, painimiset, ruuan tienaamiset, luun suusta otot ym. mitä ollaan tehty, koska enää Tuukka ei kyseenalaista sitä kumpi määrää. (vaikka ehkä jotkin asiat olisi voinut tehdä toisinkin...hmmmm :o )
Laitanpa muutaman kuvan näistä meidän karvakamuista vielä...
Tuukka löysi taannoiselta vuokramökiltä itselleen juuri passelin sohvan nurkan...
"TÄMÄ ON MINUN!"
Touko tykkäsi pitää vahtia mökin eteisessä, jossa oli myös viileämpi makoilla...
...ja samalla oli kätevästi siinä heti ruokapussin välittömässä läheisyydessä, jos olisi jotain sattunut vaikka suuhun putoamaan! :D
Touko vaanii!!! :D Touko on niin mamman poika että sen pitää olla aina siellä missä minäkin. Jos kävelen makkarista keittiöön niin johan se kohta makaa jossain lähistöllä. Pahinta se on jos ollaan vaikkapa "mummolassa". Kun minä menen olohuoneeseen, Touko tulee olkkarin ovelle ja käy stten siihen makaamaan...sitten vaikka käväisen vessassa, se asettelee itsensä vessan ovelle ja tulee taas perässä takaisin olkkariin...Onkohan tuo enää edes normaalia!
Touko jalasta täytyy vielä tosiaan lopuksi kertoilla että parempaa päin menee! :D Aloitin sille hainrusto-vihersimpukka lisäravinteen syöttämisen ja jätin kaikki muut kommervenkit pois ja hyvin köpöttää! Paitsi kotona! Ulkona menee kuin ei olisi mitään ja samoin kylissä mutta kotona, muistaessaan linkuttaa! Olen tullut siihen tulokseen ettei se ole kipeä mutta siitä on tullut tapa! Koska aluksi se linkutti ihan joka paikassa, niin lenkillä tai kylässä kuin kotonakin...nyt koti on ainoa paikka jossa se muistaa sitä linkata...Ovat niin outoja otuksia, niin outoja...
Kommentit