Tiistaina puolisko tuli yövuorosta aamulla kotiin ja Tuukka hyppäsi häntä vasten niin kuin yleensäkin tervehtiäkseen...kuunneltiin kun koira pitää niin kovin kummallista kurinaa eikä saa sitä loppumaan vaan se korina ja kurina jatkui vaan...kunhan sitten Tuukka rauhoittui kaikki oli taas ihan normaalisti eikä siitä sillä kertaa enempää. No kun minä taas tulin sitten vuorostani kotiin iltapäivällä , sama toistui, nyt vaan jo paljon pahempana. Korina alkoi olla aivan todella pahan kuulosta ja puolisko sanoikin että oli päivän mittaan miettinyt muutamaan kertaan josko soittaisi eläinlääkärille. Päätettiin että pakko on ainakin kysyä mistä se voisi johtua. Tuukka on kyllä sellainen turisija muutenkin, se kuorsaa kyllä täysin palkein aina ja aina innostuessaan tai hermostuksissaan alkaa kauhea turina ja korina. Tämän takia ei osannut oikein ottaa kovin vakavasti tälläistä aluksi. Sitten alettiin kuunnella, että sen hengitys ja korina kuulosti aivan siltä että sillä olisi limaa kurkussa. Mulle tuli mieleen että voisikohan kennelyskässä, jota on ollut liikkeellä, olla tälläisiä oireita.Puolisko sai sitten elukkalääkäriltä ajan ja kun Tuukka sinne sitten lopulta vietiin ja rauhoitettiin niin, että lääkäri sai katsottua kurkkuun, selvisi homman vakavuus. Kun lääkäri katsoi Tuukan kurkkua näin vaan kun hänen silmänsä suurenivat kauhusta ja suusta pääsi "Herran jumala!!!" . Sen jälkeen mun oli istututava penkille kuulemaan mikä on homman nimi. Mä olen ollut aina ehkä vähän hysteerikko Tuukan kanssa ja kiikuttanut sitä vaikka sun minkä vaivan kanssa eläinlääkärille, joka on ollut hyvillään havaji-kassastaan...Tällä kertaa lääkäri kuitenkin kiitteli että olin ollut "hysteerikko" ja tuonut koiran sinne koska se oli hänen mielestään siinä vaiheessa jo vihon viimeinen aika tuoda se. Tuukalla oli siis kurkku ja nielu turvonnut täysin umpeen ja sillä oli hengenvaara suuren tukehtumisriskin vuoksi. Syyksi lääkäri epäili joko äkillistä nielutulehdusta tai allergista reaktiota. Tuukka sai kortisonia, antibioottia ja tulehduskipulääkettä piikkinä ja kotona olisi seurattava mihin suuntaan lähtee menemään... Jos ei tilanne muutu tai menee huonommaksi, on välittömästi lähdettävä päivystäjän kautta yliopistolliseen pieneläinsairaalaan Helsinkiin. Ja näinhän siinä sitten lopulta kävi. Tuukan tila ei muuttunut mihinkään suuntaan pitkään aikaan ja sitten lopulta puoli yksitoista illlalla kuitenkin puolisko tuumasi hetken aikaa Tuukka tarkkailtuaan että nyt hän soittaa päivystäjälle. Tuukka alkoi olla se näköinen että "tipahtaa". Päivystäjä soitti Helsinkiin näkemättä meitä tai lähinnä koiraa, ja sanoi että nyt lähdette että olette siellä jo, jos tila menee huonommaksi tai käy jotain...Eikä siinä muu auttanut kun hysteerisin tuntein sanoa Toukolle moikat ja pakata Tuukka kyytiin. Helsingissä myö sitten istuskeltiin vähän niinkuin tarkkailussa puolitoista tuntia ja Tuukka alkoi olla jo suhteellisen pirteä ja henki kulki. Hoitaja kävi pari kertaa katsomassa ja tuumasi ettei kirjaa meitä sisään sairaalaan koska se on niin kallista ja koska koira alkaa olla selkeästi paremmassa kunnossa mutta katsellaan nyt vielä vähän miten se siitä lähtee menemään tuo kunto... Kortisoni alkoi siis vihdoin tehota ja viimein kolmen aikaan aamuyöstä päästiin kotiin. Jatkettiin tosin vielä puoliviiteen torkkuen tarkkailua ja kun Tuukka tuntui saavan jo ihan hyvin henkeä uskallettiin hetkeksi nukahtaa. Töihin ei ollut noin rankan yön takia menemistä ja onneksi siellä suhtauduttiin ymmärtäväisesti kun selitin tilanteen ja ilmoitin etten tule tänään.
Minä olin jo varma että nyt on minun ja Tuukan yhteisen elämän loppu kun toinen vain katsoo silmiin ja samalla joka lihaksellaan vetää henkeä sisään jotta saisi edes vähän happea...
Onneksi kuitenkin tilanteesta selvttiin...vielä on tosin vähän mysteeri mikä koko hässäkän aiheutti. Lääkärin epäilemä allerginen reaktio on minun vahva veikkaus. Me vaihdettiin koirille uutta ruokaa juuri edellisenä iltana ja sitten seuraavana päivänä jo Tuukka sai tuollaisen riesan. Olen syöttänyt aina niille ruokaa joka ei sisällä väri- eikä säilöntäaineita ja tämä uusi ruoka sisälsi vaikka kuinka monta kumpaakin. Eli tein keittiödiagnoosin, Tuukalla on "lisäaine-allergia"... :/
Ja sitten siis selitys otsikolle: olen aina ollut TODELLA tarkka Tuukan syömisistä etten syötä ja ettei kukaan muukaan syötä sille mitään muuta kuin tarkasti valittuja tiettyjä juttuja...tästä johtuen se on A) nirso, siis NIRSO ja B) ilmeisesti yliherkkä lisäaineille...
Touko taasen on ihan pennusta pitäen ,jo kasvattajalla; syönyt hevosen lantakikkareista lähtien kaiken minkä tapaa, joten se ei pienistä hätkähdä eikä myöskään saanut mitään oireita jostain pienen pienistä lisäaine määristä ruuassaan vaan nassutti sitä ihan hyvillään... :D
Synkän tarinan päätteeksi kuvia! :D
Tuukka, joka suuttui, kun puin sille kurahaalarin ulos lähtöä varten päälle. Se meni yläkertaan ja linnoittautui sohvan nurkkaan "...ja enkä varmaan lähe!!!"
Touko, jolla ei ole varsinaisesti ole koskaan ollut mitään kurahaalarissa ulkoilua vastaan, mutta joka isoveikan esimerkkiä noudattaen on nousemassa yläkertaan, koska "näin kai kuuluu tehdä kun on puettu haalari päälle..."
Että tälläistä!
Kommentit