Kävimmepä tässä aamupäivästä vierailulla  lääkärisedän  luona kartuttamassa havaji-kassaa... Alunperin siis ihan vuoden iän rokotusten merkeissä, mutta samalla pyysin josko vilkasisi Toukon kuonoa. Siinä on nimittäin hetken aikaa ollut pieni punainen läikkä het tuossa nenän vieressä. No lääkäri siitä sitten nappasi rapsuttamalla näytteen ja totesi, että nenässänne asuu sikaripunkki! Ja tietty minä mietin että no sekin vielä mutta ei kuulemma olekaan mikään sen kummempi otus. Melkein kaikilla koirilla on sellainen kaveri ja vuoden ikäisillä ja sitä alle, ne vaan saattaa aiheuttaa tollasia laikkuja joko jalkoihin tai kuonon alueelle... Sitä ei hoideta mitenkään ellei se ala märkiä tms...jollei se ala mennä ohi muutamassa viikossa saattaa olla jokin vastustuskyky ongelma mutta on kuulemma harvinaista...
Enkö saanut tuon eläinlääkäri käynnin kuulostamaan ruusuiselta ja ennenkaikkea kaikki menee kuin vettä vain- tyyliseltä?! Sain, voin vastata! Mutta se ei todella ollut sitä! En ole eläissäni taas saanut näin paljon hävetä yhtä elukkalääkärikäyntiä. Alunperinkin kaikki meni jo siinä suteen että aika oli 9.45 ja aamulla heräsin siihen että puolisko kysyi että moneltakos se aika on. Minä siihen että 9.45...KELLO OLI SIINÄ VAIHEESSA 9.47! Jeejee, me oltiin siis nukuttu autuaasti pommiin. No onneks meillä on eläinlääkäri niinkin ymmärtäväinen että kun soitettiin sinne niin saatiin uusi aika tunnin päähän.
No Toukohan on aina ollut tosi reipas lääkärissä kävijä. Mennyt sisään ovesta ilman karmeja kaulassa, tutkinut innolla odotushuoneen hajuja ja jos on ollut toisia ihmisiä siinä niin niitä on ollut mukava käydä tervehtimässä. Mutta ei. Kun mennään sisään odotustilaan kaikki on ihan ok. Siihen tulee nainen joka odottaa, jotta saisi ennen meidän käyntiä lääkettä omalle koiralleen. Hän jää aluksi seisomaan että Touko saa rauhassa haistella toisen koiran hajut, sekin on vielä ok,mutta sen kun tämä nainen ehtii istumaan niin Touko alkaa tapittaa häntä hetken matkan päästä. Touko tuijottaa naista ja alkaa "poksumaan" (se on sellaista ääntä mitä nuo molemmat pitää ennen varsinaista haukkua tai murinaa)...Nainen aloittaa lepertelemään että yskäkö on jne. Touko vastaa yskä epäilykseen kumealla murinalla joka kuulosti aivan siltä että auta armias jos se nainen olisi tullut sentinkin lähemmäs niin Touko olis ampunut kiinni! Minä aloin ällistykseltäni nauraa(en ole KOSKAAN kuullut Toukon murisevan noin vihaisesti kenellekään) ja sain varmaan hullun maineen kerta heitolla. Sitten yritin kääntää Toukon huomion ulos, jossa oli yksi koira odottamassa vuoroaan. Ajattelin että Toukon mielenkiinto heräisi ja se alkaisi tuijottelemaan ulos ikkunasta. No ei. Murina loppui, tilalle alkoi ULVONTA! Hirveä muutaman haukun sarja ja perään ulvontaa...Ja kyllä hävetti!!! Puolisko lähti Toukon kanssa ulos ja mua alkoi taas naurattaa se Toukon touhu. Eihän tollanen ole todellista. No lääkäriin päästiin sitten sisälle ja sielläkin    Touko on aina paistatellut oikein kun on mukavaa niin ei. Ensimmäinen nurkka heti ovesta oikealla, niin se oli just se paikka mihin piti peruuttaa. Eikä se, että siellä nurkassa on tuoli, ollut kuin hidaste kun sinne piti päästä kököttämään! Puolisko nosti sitten Toukon pöydälle kun se rokotus oli hiukan hankalaa sinne tuolin ja peräseinän väliin. Pöydältä Touko meinasi tehdä jonkinmoisen pellehypyn perä eellä ja kun vihdoin katsottiin kuonoa niin meitä tarvittiin kolme pitämään päätä paikallaan että sitä sai edes katsoa. Ajattelin että varmaan tosta hyvästä lääkäri veloittaa kolminkertaisen summan mutta ilmeisesti meidän Touko ei ole ainoa hankala tapaus!

Tuota Toukon murina-kohtausta olen kyllä sitten miettinyt että se on kyllä niin ärhäkkä tapaus etten voisi mennä oikeastikaan vannomaan ettei se pure.(Toki nyt se stressasi sitä lääkärikäyntiä selvästikin joten kait siinä kellä tahansa pinna katkeaisi) Yleensä se on kyllä noista sosiaalisempi mutta myös lyhyempi pinnaisempi. Tuukka taas on piikä pinnaisempi, se ei pienestä suutu mutta se on kyllä paljon epäsosiaalisempikin/epäluuloisempi. Meillä harvemmin käyvät ihmiset saavat siitä yleensä murisevan varjon... Kun joku vähänkin vieraampi tulee kylään, Tuukka tuijottaa metrin päästä sitä ja murisee. Jos vieras ei huomioi Tuukkaa, se jatkaa murinaa ja kävelee vieraan perässä ja tarkkailee koko ajan. Joskus oon miettinyt että epäluuloisempaa koiraa saa hakea :) Kyllä se sitten ajan kanssa rauhoittuu ja saattaa tulla jopa nuuhkimaan, ehkä :))) Mutta siitä voin sanoa että se ei pure!