No niin, puolisko kävi sitten Toukon kanssa lääkärissä ja lääkäri totesi kuvissa alkavan nivelrikon! :(((
Viikonloppu menikin sitten apeissa tunnelmissa joten vasta nyt ajattelin että kirjoitan siitä tänne... Eihän se nyt kuolemaksi ole mutta ainahan on ikäviä kaikki tuollaiset jutut. Kolmen viikon nilkuttamisen jälkeen, kun tulehduskipulääkkeet alkoivat kunnolla vaikuttaa, Touko on taas pirteä oma itsensä. Kyllähän se alituinen kipu vie mielen apeaksi itselläkin,miksei sitten koirallakin. Touko sai nyt kolmen kuukauden ajaksi sellasta lisäravinnetta joka kuulemma sisältää jotakin lääkeainetta joten sen pitäisi auttaa. Ja tietty nyt lepoa ja lyhyitä lenkkejä. Hyppimistä ja pomppimista tulee välttää mutta juu, eipähän oo vaaraa että kovin pomppis!

Kävin netissä lueskelemassa nivelrikosta ja satuin yhdelle foorumille. Siellä oli henkilö jolla oli myös nuori koira jolla alkava nivelrikko ja suurin osa porukkaa toitotti että piikille,piikille, siitä ei ole enää mitään hyötyä koko koirasta! Mä olin aivan tyrmistynyt! Herranjestas mitä porukkaa! Ymmärrän kyllä että jos koira kärsii koko ajan silminnähden niin toki on mietittävä pitkittääkö sen kärsimystä vai päästääkö sen juoksemaan vihreämmille laitumille ilman kipua.Kuitenkin mun käsityksen mukaan nivelrikosta kärsivän koiran elämän laatua voi kyllä parantaa hoitamalla sitä asianmukaisesti! Itselläni on diabetes eikä minunkaan vanhemmat todenneet kun sairastuin että joo, tyttö piikille! Olen niin tuohtunut kommenteista joita foorumista luin ja toisaalta säikähdin itsekin aluksi että onko tämä minun ja Toukon yhteisen matkan pää. No ei ole! Kyllähän minä sairasta lastanikin hoitaisin, miksen Toukoa. Onkin nyt siis ihanaa nähdä kun jalka ei selvästikään ole enää niin kipeä kuinka se vaikuttaa Toukoon piristävästi. :)))
Jotain hassua tässäkin vastoinkäymisessä on. Nimittäin Toukon ahneus. Saatiin Rimadyl tulehduskipulääkkeet ja Touko olettaa niiden olevan jotain nameja kun ne on paperipussissa. Aina kun on lääkkeen oton aika, niin ei tarvitse kun ottaa pussi käteen niin jo istua tönöttää koira edessä ja antaa tassua toisen jälkeen jos ei heti tipu lääke. Lääke menee alas maistamatta ja sitten alkaa kerjäys, anna lisää anna lisää! Siinä lääkkeessä on jotain lihanmakua tms. sanoi tohtori ja näköjään se ainakin tehoaa Toukoon (tässä kohdassa huomautan että Tuukalla oli myös nämä lääkkeet kerran ja ne piti syöttää maksamakkaran sisällä josta Tuukka mykelsi ne silti pois...koirissa on eroja).

Niin ja siitä laskusta kun sitä kirosin. 164 euroa mennä hujahti tähän operaatioon, mutta se ei sinänsä ota päähän mutta vakuutusyhtiön ilmoitus siitä ettei täst edes korvata mitään tähän tautiin liittyvää, se sapettaa!!! Elikkäs soitin vakuutusyhtiöön ja kerroin että näin kävi, halutaan rahat... Nainen siellä ilmoittaa että juu, meilä on sellainen säännös että kun molemmilla vanhemmilla ei ole 0/0 kyynärät, emme tämän nivelrikon diagnosoinnin jälkeen korvaa enää mitään siihen liittyvää. Eli suomeksi jos tulee sen takia esim. jokin leikkaus (n. 600 euroa) niin omasta pussista maksetaan... JEEEEEEE! Voi elämä että mä olen sitä kironnut...kai tuo jossain sitten lukee kärpäsenkakan kokoisilla kirjaimilla mutten mä ole siihen kohtaan missään törmännyt...No ei auta, täytyy hoitaa niin hyvin ettei tulis mitään sen kummempia...Tietysti jo ihan Toukonkin kannalta.

Että näin!