- onkos tuo se souhau?
- ööö...joo, onhan tämä...(hetken kesti,ennenkuin ymmärsin mistä on kysymys...)
- nokun tässä meidän koirassakin on puolet souhauta ja puolet karjalankarhukoiraa...)
Minusta se oli jokseenkin hassu ilmaus ja olen sitä siitä lähtien käyttänyt...olkoon tämä myös jonkinlainen selitys otsikolle...
Enpä olekaan taas aikoihin käynyt täällä kirjailemassa. Nyt on kuitenkin pakko kun oli taas yksi niistä hetkistä jolloin ymmärsin miksi chowchow-yhdistyksen sivuilla kehotetaan olla hankkimatta chowchowta. Ja vain siksi että kerran kun sen hankit,et enää muuta rotua halua...:)
Tulin töistä tänään jokseenkin uupuneena koska maanantait on tavallista pidempiä ja uuvuttavia päiviä. Kun avaan oven, sieltä suorastaan puskee päällä aina yhtä iloisena mamin kotiin paluusta Touko (joka rynnii joka paikkaan ensimmäisenä) ja sen perässä Tuukka joka hyppää vasten "halaamaan". Tuo on tapa jonka olen sallinut ja ehkä vähän myös opettanut ja tapa jota Tuukka noudattaa myös muutamille muille ihmisille, "läheisimmilleen". Kun olin kahlannut eteisen läpi väistellen Toukoa jota tuntui olevan joka paikassa, vaihtanut työvaatteet ja rojahtanut sängylle,Tuukka hyppäsi viereen istumaan...
"mami, mulla on asiaa..."
no minä nousin istumaan ja otin Tuukan haliin (siis halasin istuvaa koiraa samoin tavoin kun ihmistäkin...). Ja sitten, se miksi kaikilla pitäisi olla oma chowi, Tuukka nuolaisi mun olkapäätä ja laittoi päänsä siihen. Jo poistui kaikki työasiat mielestä...Tuntuu että Tuukka huomasi että nyt mamin pitää rauhoittua työasioista ja pysähtyä jo tältä päivää.
Tuukka on muutenkin koira, jolla on aina aika ajoin asiaa. Ja silloin sen kanssa täytyy jutustella. Yleensä se viihtyy omissa oloissaan ja käy aina vaan tarkistamassa missä kukin on ja vetäytyy omiin oloihinsa mutta silloin kun on "asiaa" niin se seuraa niin kauan että istuutuu jonnekin. Sitten se tulee ja painaa päälakensa jalkaa vasten ja vaan on. Ja sitten alkaa "jutustelu", joka tarkoittaa siis sitä että se vaan istuu edessä ja tuijottaa ja ihan selkeästi kuuntelee mitä sille puhuu.
Mutta sitten. Meillä asuu tuon oman "dr.Philin" lisäksi MURKKU.
Tämä tässä näin!
Toukohan on siis aikuistumassa ihan silmissä. Eräs kaunis päivä hän päätti vaihtaa karvansa. Kampasin toisen etujalan ja tulos on tässä
siis pelkkä yksi jalka... Kuva ei ehkä kerro todellista karvan määrää kun en laittanut mitään vertailu kohtaa mutta sitä lähti ja paljon...
No sitten eräs yö hän päätti että kun tuo puinen kenkäteline on jo käytännössä kaluttu( siis jo yksin sen kaluaminen sylettää mamia ihan rutosti) niin hitto, onhan tuossa telineessä kenkiäkin! No yksi älynväläys myöhemmin kun aamulla herään, huomaan että mun toinen puukenkä on kantapäästä kaluttu...Laskin sataan ja kahteen ja kerroin Toukolle kauniin sanankääntein kuinka lämpöiset rukkaset ja nätin hatun siitä sais...
Ja kolmas murkun merkki johti siihen että minä purin Toukoa ja kovaa...Pentuna se haki huomiota puremalla polvista ja antamalla samalla tassua,veljeni ilmaisee sen tosin että Touko potkii kun tahtoo saada huomiota....;) No koska murkkuna voi sitten taantua pentu tasolle hyvin mielin niin nyt on sitten tullut kuvioihin taas mukaan pureminen...Tosin jo niillä pysyvillä hampailla jotka on pikkiriikkisen isommat kuin ne pentunaskalit. Eli joka päivä kun tulin kotiin ( puoliskon polvet maistuvat kai pahalle koska niihin ei ole tarve kajota) Touko jyrskäytti hampaat polviini aina kun ehti...ja sitten tuli tassua ja hammasta ja tassua... No eräänä päivänä mamilta paloi hihat! Laskeuduin kyykkyyn ja kun hammas taasen kerran jyrskähti mun lumpioon, minä puraisin takas! Ja nyt kysytään että mistä sitä voi yleensä purra kun on tollai villakasa...No korvanlehdestä tietysti. Ensimmäisen kerran kun puraisin, Touko hätkähti kauemmas ja katsoi " mami....mitä-sinä-teit!!!?" ja sen pässinpää vaan koveni. Touko otti vauhtia ja kävi uhmakkaasti kiinni mun polveeni uudestaan. Ja minä toistin itseäni ja purin taas. Taas yhtä kauhistuneen-hämmentynyt katse. Kun kolmannen kerran Touko nappas mun polvesta ei tarvinnut ottaa kuin kiinni korvasta niin johan tuli tolkku senkin luupäähän "ahaa...jos mä puren sitä niin se puree takasi..." suosittelen lämpimästi tuota taktiikkaa...=)
Toukon kanssa tuo kotiin tuleminenkin on sellainen tapahtuma. Kun Tuukka on halinut, on Toukon vuoro...Nykyään ensin tulee tassua niin kauan että istuutuu. Sitten,voi sitä riemua kun mami on palannut kotiin ja että pitää höpöstellä ja höpsötellä. Ja lopuksi on päästävä syliin! ;) Kuvitelkaapa...
Meillä eletään Toukon murkun johdosta sellaista arvoasteikko hakua...lähinnä se on koirien keskinäistä. Ja Tuukka minua säälittää. Touko kellistää sen lattiaan aina kun ne nujuaa, jos Tuukka on juomassa Touko puskee sen tieltä pois ja alkaa tyynenä juomaan niinkuin siinä ei ketään muuta olisi....Kun Touko on syönyt ja Tuukka syö omiaan vielä, alkaa Touko hypnoottisen tuijotuksen sentin päässä Tuukan ruokakupista ja yrittää kai saada Tuukan lopettamaan kesken...Kaiken huippu oli tässä pari päivää taakse päin kun annoin molemmille Herkkuluut. Tuukan luun vein sänkyyn jonne Touko-töppöjalka ei pääse. Vein sen sinne että Tuukka saisi syödä rauhassa. Touko tajusi että sängyssä on samanlainen luu kuin hänellä ja se on saatava...En tiedä millä irvistyksellä se sen sieltä sai mutta suuresti epäilen että Tuukka haki sen lattialle josta Touko kävi sen hamstraamassa...Että näin!
Jos ei Tuukka tiedä mihin paikalle se laumassa kuuluu ,Touko ei taida olla ihan varma mihin laumaan se kuuluu. Oltiin sunnuntaina koirapuistossa ja sinne tuli kaksi kultaistanoutajaa. Touko ihastui niihin heti. Se kulki niiden perässä koko ajan ja kun ne paini,Touko yritti kovasti päästä mukaan. Kun toinen kultaisista noutajista meni emäntänsä penkin viereen makaamaan,Toukokin löi pitkälleen ihan siihen penkin lähistölle...Minä katsoin puiston toiselta laidalta kun Touko meni aivan innoissaan kultsien juomapullolle kun emäntä tarjosi niille vettä vaikka äsken ei omasta pullosta ollut vesi kelvannut... Ajateltiin että on se vissiin peiliin katsellut kun heti huomasi yhtäläisyyksiä...Onhan niillä ainakin samanväriset turkit (noin suurinpiirtein) täytyyhän niiden siis olla samaa laumaa! Meidän Touko on blondi! ;)
Kommentit