Tässä on meidän toinen oikukas, "veljeksistä" nuorempi, Touko(-Joonas).
4 kk vanhana ei jää ainakaan Tuukan varjoon, niinkun kuvasta näkyy on aina ensimmäisenä joka paikassa asenteella "me,myself and I"/ " Mullehetikaikkinyt!". Ei uskoisi että tämä on se pentu jonka kasvattaja oli ajatellut kuolevan koska oli niin pieni ja heiveröinen,syntyessään kaksikertaa toisia pentuja pienempi... Kasvattaja kertoi nukkuneensa pentujen kanssa samassa huoneessa ja aina kun ne olivat heränneet syömään hän oli pitänyt huolen että Touko saa kaksi tissillistä maitoa muiden saadessa vain yhden,kiitos siitä kasvattajalle koska muuten meillä ei tätä ihastuttavanvihastuttavaa ihanuutta olisi!

Poveria tässä herrassa on. Touko pistää Tuukan lattiaan 6-0 ja muuten niin hiljainen kaverimme kun räksäyttää (todella uskottavan terrierimäisen haukun) Tuukalle hermon palaessa,Tuukka ottaa metrin etäisyyttä ihan suosiolla. Hiljainen Touko on, mutta toisella tavalla kuin Tuukka. Tuukka on mietteliään hiljainen mutta Toukon hiljaisuus on lähinnä anovaa hiljaisuutta. Sängynlaidalla saattaa olla kaksi anovaa nappisilmää ja niiden omistaja vähän tassulla kuopsuttaa että nyt mä haluun sitä,tätä ja tota...
Toukoa voi kuvailla eloisaksi Persoonaksi jonka lempi puuhaa on ihan kaikki mikä ei ole pelottavaa. Ja sitä pelottavaa on:isot kivet,sähkökaapit, pimeä, kannot,sauvakävelijät,kävelijät,paikat,joissa "äiti" on jäänyt suustaan kiinni liian pitkäksi aikaa, ja ja ja ja...ja pelottavissa paikoissa ja pelottavien asioiden äärellä pitää mongertaa kummallista kurinaa...Niistä onneksi pääsee ohi niin että mami menee ensin ja silittää tai koskee pelottavaa asiaa niin jos se ei syö sitä niin sitten se ei syö minuakaan...;)Ja mamilla on kokemusta tähän mennessä ison kiven silittelystä jotta päästiin kunnialla ohi sen paikan...