Kyllä onkin taas koiran omistajalla päivittelemistä näillä keleillä on ihanaa kun kevät tulee ja sen mukana myös rapakelit! ja kolmen koiran tassuissa sitä tulee ja paljon. Mutta nyt kuulumisiin.

Tässä koko lauma (hieman on vanha kuva päätellen siitä, ettei noi Titon korvat ja jalat ole vielä kovin sopusuhtaiset muuhun ruumiiseen ja kovin sileä tuo turkkikin...)

Tito on ottanut paikkansa laumassa hienosti. Tuukka ja Tito ovat erottamattomat kaverukset. Yhteinen harrastus yhdistää kun molemmat tuijottelevat ikkunasta pihalle. Siinä sohvalla seisten voi sitten välillä vähän paimentaa ihmisiä siitä kuinka siinä Tuukan ja Titon pihalla oikein kävellään Meidän Euroopan omistajat, tai ainakin talonyhtiön pihamaan

Kyttäyspartio Tito&Tuukka puuhassaan!

Tuukka saattaa, jos hyvin käy, antaa Titon hetken levähtää vieressään, mutta kun hetki venyy, on kyllä jo sitten siirryttävä vähän kauemmas, kyynärpää tilaa!! Hyvänen aika, kun toinen kyyhöttäisi vieressä iät ja ajat!

Tito on myös ottanut hommakseen pitää Tuukan korvat puhtaana. Sekä Tuukan puolustamisen jos Tuukalle ilmaistaan ettei koko ajan tarvitse haukkua kaikkea mitä näkee ulkona. Onhan se nyt hyvänen aika kun toinen ei saa tärkeää tehtäväänsä suorittaa ilman että huomautetaan niin siihen on kyllä jo puututtava...ainakin Titon mielestä. Tulee sellasta rutinaa ja turinaa ja uikutusta kun vähän ääntä korottaa Tuukan suuntaan (joskus ei Tuukan korvat toimi...vaikka Tito niitä kovasti peseekin...tai sitten juuri sen takia Tito niitä huoltaa, että Tuukka kuulisi paremmin ja vähän vähemmällä)

Toukon kanssa titosta on niin kovin mukava leikkiä. Juostaan karkuun ja sitten sieltä pienestä vaatenaulakon kolosta härkitään ja taas juostaan karkuun johonkin koloon, ja aikun on mukavaa... On saaneet karvakamut sellaisen energia pommin kaverikseen, että oksat pois! Mutta kyllä tuntuvat nauttivan kun on toimintaa.

Tito ja poseeraus

Tito ja Titon rakas oma kori, johon mennään aina silloin nukkumaan kun kukaan ei ole enää hereillä...Korissa rakas tyyny! Titon ihan ikioma tyyny!

Pesulla ollaan Titon kanssa käyty ja harjoiteltu miten kylvetään. Ei se nyt ehkä sitä kaikkein mieluisinta hommaa ole, mutta kiltisti Tito suihkussa häntä koipien välissä on ja antaa pestä, pienen vikinän säestämänä... No kyllä sen kestää kun on sitten tiedossa ns. saunamakkara, eli suihkun jälkeen saa jotain herkkua. Saunasta tito tykkää ja siellä on pariin otteeseen käynyt muutaman minuutin istumassa, ja nauttimassa vettä suoraan kuupasta.

Murrosikä alkaa olla käsillä tai oikeastaan onkin jo ja se aiheuttaa kovasti lapsetusta meidän diktaattorissa. Roikutaan lahkeessa, kenkiä on kiva pureskella, osoittaa mieltään, varsinkin kun minä en ole paikalla niin johan sitä ollaan niin möksis että oksat pois. Titon on saatava 110 % huomiota minulta tai muuten elämä on pilalla. Aloitin ammatillisen harjoittelun ja jouduin alkuun olemaan poissa pitkiä päiviä. Tito ilmaisi asian olevan hieman nyt kyllä huonommanlainen tulemalla eräänä aamuna (olin lähdössä töihin) viereeni ja nostamalla jalkaansa nenäni eteen. Hyvä ettei hymyillyt, kyllä niin näki kaikesta että ihan teki sen tahallaan. Noh, pikkuhiljaa ollaan kuitenkin taas löydetty tahti että kukaa määrää...

Nallukoiden kuulumiset onkin nyt sitten vähän vähemmänlaiset. Tuukka on tosiaan saanut kaverin ja sydänystävän, jonka kanssa on kiva temuta. Ensimmäisen kerran olen Tuukan kellekään koiralle nähnyt murisevan kun on Titoa kouluttanut olemaan koiriksi. Tuukan pinnahan on tunnetusti löysästä kuminauhasti, venyy ja paukkuu vaan ei katkee. Niin nytkin ja murina ja hampaiden näyttäminen onkin ilmeisesti sellaista "opetetaan pentu tavoille" - ärinää. Hyvä niin, sillä luulen, ettei Tuukka ole lauman alin jäsen kun jatkaa tuota linjaa

Tuukka kyttäysharrastuksensa parissa!

Touko taas linkutti kevään ja säiden vaihtelun kunniaksi jalkaansa jonkin aikaa, mutta nyt on taas vauhti päällä. Kevät on kyllä Toukolle kovaa aikaa kun olisi niin paljon narttuja, joiden luona Touko kävisi mielellään vierailemassa. Mutta kun.... ei pääse. Onneksi nyt ei hetkeen ole enää tässä talossa nartuilla ollut juoksuja, pahimpaan aikaan Touko istui päivät ja yöt oven edessä ja raapi tassullaan että ulos olisi päästävä ja lujaa...ja itki, voi sitä ulinaa ja uikutusta! Ja vihdoin kun ulos pääsi niin voi sitä vauhdin ja nuuskutuksen määrää! Muutama yhteen ottokin tuli kun jompikumpi, Tito tai Tuukka yritti haistella Toukon löytämään hyvää hajua! Ei sitä nyt toisten apajille noin vain mennä!!!

Touko poseeraa komeasti!

Muuten aika tässä kuluukin kesää ja mökkeilyä odotellessa!