Ensiksi vastaan haasteeseen! Se kuului jotenkin näin:
Laita blogiisi kuva ja selitys siitä paikasta/asiasta kodissasi mistä et pidä. Mikä sinua ärsyttää/hävettää/mihin haluat muutoksen. Sen jälkeen haasta 5 muuta blogia esittelemään heidän ärtsytyksiään.
En tohdi sen paikan kuvaa laittaa jonka haluaisin olevan järjestyksessä edes hetken ja siis joka ärrrrrsyttää omalla epäjärjestyksellään aina kun kuljen sen ohi...Se on siis mun työpöytä, jossa on kaikki kouluun liittyvät tavarta. Voin kuvailla sitä kyllä, herkemmät voivat loptetta lukemisen tähän ;) Siinä on siis kaksi epämääräisesti keikkuvaa, hieman vinoon vetävä kasaa kansioita, joiden väleistä tursuaa papereita, joita en tunnilla ole jaksanut laittaa niihin kunnolla. Plus niiden pinojen välistä pilkistää uuden liittoni tervetulo-paketti, siis kaikki ne lippuset ja lappuset ja kalenterit ja ilmaiskivat joita sieltä postissa tuli. Siinä on myös koirien kampaa, patterien laturia, saksia, liimaa, teippiä, osa yhtä synttärilahjaa ja kaikkea pikkuhilua, jota en vaan saa mihinkään raivattua. Se on mun murheen kryyni koska se ei pysy päivää kauemmin kunnossa ja järjestyksessä..
Oikaisen sen verran että laitan haasteen vain yhdelle eteenpäin ja se blogi on:
Hanna ja Senna (jota en osaa taaskaan linkittää)
No niin sitten eteenpäin...eli kuulumisiin...
Me käytiin taas Toukon kanssa eläinlääkäri tädin luona tässä viikko sitten kun on raukka repinyt nenänsä ihan ruvelle! Ilmeisesti on osunut ruusupuskan oksaan ja se on alkanut kutittaa ja lopulta tulos oli seuraava : " Tulehtunut haava kuonossa, raapinut silmäluomeensa tulehtuneen alueen." (ell:n kirjailema lopputulos)... On muuten kuulkaa aika hauska naapurin mummojen kauhu kun valkoinen koira tuhrii naamansa verisellä kudosnesteellä mitä siitä haavasta tuli kun kynsi osui haavaan... Ei tullut mummot höpsöttämään ja töpsöttämään yhtään ;D Touko loukkaantui ihan selkeästi tavasta jolla hänen korkeutensa huijattiin lääkärille. Kun niin vieressä asuu niin ajattelin että lenkkeillään sinne sitten, ei saastu Saimaa...
Koira käveli niin reippaasti koko matkan lääkärin portille saakkaa. Suorastaan juoksi vaikka kiire ei olisi olllut. Luuli ilmeisesti että kyse oli jostain "kumpi enemmin perillä"- leikistä kun aina kun yritin ottaa perilla hölkkä askeleella Toukoa kiinni niin hänhän pnkasi vaan kovempaan vauhtiin... No, sitten lääkärin pihassa, ensimmäinen puu, johon koirat käy ekana pissaamassa kun ne nostaa autosta pois ja Touko löi jalat lukkoon, "En muuten mene, e-ei!!!" Minä sitten kauniisti mutta napakasti raahasin koirani ovelle ja siitä sisään... Odotushuoneeseen olikin toimenpidehuoneesta ovi auki. Touko meni sen oven taakse piiloon ja kurkkasi toimenpidehuoneeseen sisään korvat pystyssä, ihan kuin olisi tarkastanut kumpi lääkäri on kyseessä. :D Hassu otus. Sitten raahauduttiin sisään ja kauhealla väen vängällä oli ahtauduttava omistajia varten varatun tuolin alle. Jumiinhan siinä joutuu ja hyvin sai lääkäri nenän tutkittua Toukon ollessa jumissa tuolin alla. Mun kauhun paikka tuli kun alettiin lääkettä määräämään kun lääkäri kysyi painoa, joka ei nyt heti sitten tullut mieleen... No hehheh, ei muuta kun koira vaa´alle ja 27 siinä ehti lukemaan ennenkuin Touko ponnisti pois. Ensimmäinen reaktio mulla oli, ei se ole kyllä lihava mun mielestä ne kylkiluut tuntuu siellä jossain, hehheheee...Ei kuulemma ole vaan on vaan vähän raskaampaa tekoa. Ja onhan Touko paljon jyhkeämpi kuin Tuukka...No muuten tuo käynti menikin ihan ok , mutta epäilen näinkö Touko enää kävelee eläinlääkärille päinkään mun kanssa...
Touko löysi myös isän vaistonsa tässä taannoin... Ystäväni oli vajaa kahden kuukauden ikäisen vauvelinsa kanssa kylässä, ja johan jaksoi Touko kytätä ja vahtia vauvaa...Jopa ärsyttävyyteen saakka...Tuukkaa ei voisi vähempää kiinnostaa, se kyllä haistelee tossua tai jopa käy jalkaa nuuhkasemassa mutta sitten vetäytyy syrjään, ilmeisesti ajattelee ettei ymmärrä niiden hoidosta kuitenkaan niin ei puutu siihen ollenkaan :D no pääasia etteivät ärise lapsille vaikka välillä vois sen tehdäkin.
Nimittäin lapset, mikä maan vaiva noiden kanssa lenkkeillessä. Ja äidit, vielä suurempi maan vaiva... Valehtelematta muutama äiti on ottanut jalat alleen kun on nähneet meidät lenkillä ja tuoneet lapsensa kauheaa kyytiä koirien luo ja parasta on se kommentti "menkää vaan silittämään, ne on ihan kilttejä..." Siis kuka niin on sanonut!!!!!!! Mulle ei puhuta välttämättä mitään ja silti koiria voi silitellä ja höpsöttää ja niiden perässä voi juosta kun ne yrittää epätoivoisesti karkuun kun varsinin Tuukka säikkyy lapsia. Toukokin on alkanut suhtautua lapsiin yleisesti vähän varovaisemmin kun ne vaan juoksee perässä ja hän ei pääse mihinkään karkuun kun on hihnassa...Että en ihmettelis yhtään jos näykkäis, ja se ois luultavasti sitten mun syy kun en yhtään sanonut mitään...Huhhuh! En vihaa äitejä enkä sen enempää lapsia mutta järjen käyttö on sallittua miten niitä lapsia opettaa siihen vieraan koiran kohteluun!
No se siitä saarnasta. Laitan kuvia vielä meidän komeista pojista (vaikka itse sanonkin) joista kumpikaan ei ole LIIAN lihava, se on vaan raskas tekoisempi ja samalla toivotan hyvää joulua kaikille ja onnellista uutta vuotta!
Tuukka viettää joululomaa ;D Sohva ja kaukosäätimet heti tassun ulottuvissa...
Touko kurkistaa...
Kommentit