Juu myönnän että blogi päivittyy hieman hämäläiseen tahtiin ;)
Istun tunti kausia koneella kun kirjottelen koulutehtäviä, joten kun saan ne tehtyä, harvemmin enää sormet on vetreänä eikä mielikään ole kovin raikas päivittämään blogia. Jos on vapaa-aikaa luen tenttiin tai olen töissä...:/
Mutta! Nyt yllätän teidät kaikki ja kerron kuulumisia! ;D

Elikkäs koirat voivat paksusti ja ottavat yhteen railakkaammin kerta kerran jälkeen...Viimeksi, Toukon synttäripäivän aamuna kun juhlistimme synttäreitä pienesti purutikuilla, oli rähäkkä niin kova että jopa meidän Tuukka näytti hampaansa ja murisi takaisin eikä enää suostunut olemaan vaan alistettavana (ja minä taputin käsiäni mielessäni että sano kova sana!!!). Tosin veren tuloa ei voinut estää kun Touko nappasi isoveikkaa huulesta oikein kunnolla :( Meteli nousi siitä että molemmat koirat saivat purutikut...Ne jäivät lattialle koskemattominen ja koirat kiersivät huoneesta toiseen ja kyräilivät kuin jossain kung fu-elokuvassa ;) Sitten kun välimatka ja painostava ilmapiiri kävi Touko hermoille liian kovaksi, se kävi Tuukan kimppuun...lopun jo tiedättekin...:( Mutta minkä sille voi, en minä voi väliin mennä, niiden on ihan itse selvitettävä välinsä ja hierarkiansa! Vaikka Touko on kyllä selvillä siitä missä on hänen paikkansa, se on heti minun jälkeen ennen puoliskoa ja Tuukkaa.
Touko, mamin pikku kätyri...hihhih!

Toukon kanssa harjoittelemme sitä, miten käyttäydytään kun mami tulee kotiin. Se jo melkein kaksi sekuntia malttaa istua ;) Herra kun on hieman malttamaton ja hepuli on suuri kun tulen kotiin niin siinä on sitten sääret riekaleina kun toinen kupsuttaa minkä kerkeää että varmasti huomaisin hänet...kuinka voisin olla huomaamatta!!! ;D Jalka vaiva, joka reilu vuosi sitten todettiin olevan alkavaa nivelrikkoa on muuttunut loppuvaksi nivelrikoksi, sillä enää ei ole tietoakaan nilkutuksesta ja Touko nousee vasten jos on asiaa tai jopa kapuaa vaivatta sänkyyn niin halutessaan. Uuden asuinpaikkamme viereinen rinne ja sen ylös kävelyttäminen uudestaan ja uudestaan tuntuisi tehneen hyvää Toukon jalan lihaksistolle ja minä hurraan koiran puolesta että jaksaa liikkua ja pystyy liikkumaan...Oon kyl vissiin sitä riemuinnut monessa muussakin kirjoituksessa mutta voitte vain uskoa että helpotus on suuren suuri!!! Kuitenkin ajattelin jo että näinkö koko koiraa enää on jos nivelrikko vaivaa kovinkin paljon...:(

Tuukka on alkanut nyhjäämään joka on sinänsä epätavallista rodulle.. Ilmeisesti tämä tietty hierarkian muotoutuminen tekee siihen osansa...empä tiedä, mutta yhtä jästi se on kuin ennenkin! Se tuli todettua eräänä siivous päivänä kun puolisko vei mattoja ulos. Kaikki muut matot oli jo viety paitsi matto jolla Tuukka makaili...no, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Mielestäni koiran ilme kertoo jo niin paljon..."siis mitä ihmettä se yrittää..."

"Mun matto, minähän en liiku, usko jo!!!!"
Episodi päättyi siihen, että puolisko nosti mattorullan, jossa oli siis Tuukka sisällä ja oli viemässä sen koirineen päivineen eteiseen kun Tuukka lopulta antoi periksi ja pyristeli matostaan...Happaman oloisena...:D

Niin että semmoista tänne meille kuuluu. Koirat lähtivät juuri iltalenkille ja Touko kun raukka pelkää laihtuvansa olemattomiin otti vielä viime töikseen luun mukaan lenkille. Se sitten odotti tyynen rauhallisena äsken rappukäytävässä hissiä luu suusta törröttäen kuin sikari konsanaan. Täytyyhän sitä nyt eväät olla!!! ;D Apua mitä koiran turrikoita!!!